keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Raakaa ruokailua!

Reilut kolme vuotta sitten, kun meille muutti niin pieni ja suloinen Puudeli-Vauva Hugo, päätin, että meillä koira tulee syömään vain ja ainoastaan laadukasta ja hyvää kuivamuonaa, vartavasten koirille suunniteltua. Alkuun näin mentiinkin ja Hugo söikin - miten nyt sitten söi - pentuaikansa Royal Caninin villakoirille suunnattua kuivamuonaa. Hugo oli kuitenkin jo pienestä alkaen hyvin huono syömään, tuskin koskaan söi pikkuriikkistä ruoka-annostaan loppuun. Pikkuhiljaa Hugolle alkoi ilmestyä erimoisia vatsa- ja suolisto-oireiluja, joihin en nyt tässä postauksessa mene tämän syvemmälle - niistä kun kirjoittaisi aikalailla enemmänkin - ja hällä todettiin myöskin ruoka-aineallergioita. Meillä kokeiltiin ruokamerkki jos toinenkin Hugon kanssa, niin kuivamuonia kuin purkkimuoniakin, eläinkaupasta erilaisia merkkejä, päivittäiskauppojen koiranruokamerkit testattiin samoin kuin eläinlääkärin erikoisruat, tein hälle Yrjölän puuroa ja muita omia sekoituksia. Hugo saattoi syödä päivän pari, kenties viikon hyvin ja sitten tuli paastokausi. Lopulta kaikkien kokeilujen jälkeen päädyin kokeilemaan raakaruokaa Hugolle. JEE, ihanaa, raakaruokaa Hugo söi - paremmin kuin mitään koskaan ennen! Näin minusta, jonka siis piti syöttää helposti ja vaivattomasti, hyvää ja laadukasta kuivamuonaa koiralleen, tulikin raakaruokaa Muruilleen rakkaudella ja ajatuksella valmistava ja tarjoileva "Puudeli-Mami"!

Raakaruokinta on tunteita kuumentava ja puhutteleva aihe! Aivan kuten lastenkin ruokailu puhuttaa, mikä on se oikea ja paras sekä terveellisin ruokavalio, näin on lemmikkienkin kohdalla. Itse en ole millään lailla fanaatikko raakaruokinnan suhteen. Meillä raakailemaan päädyttiin vain ja ainoastaan siksi, että raakaruoka maistui Hugolle, se oli ainoa siihen astinen ruoka, mitä Hugo söi - oikeasti söi - lautasensa tyhjäksi! Helmi siirtyi sitten myös ikäänkuin siivellä raakailemaan, vaikkakin pentuaikansa hänkin söi kuivamuonaa - yksinkertaisesti sen vuoksi, että silloin saatoin olla varma, että villa-lapsonen saa oikeassa suhteessa kaikki tarvitsemansa, vitamiinit ja muun. Olen lukenut raakaruokinnasta netistä yhden jos toisenkin artikkelin ja parhaani mukaan muutoinkin perehtynyt asiaan. Ruokintasuunnittelija Riikka Heikkilä Hyvän Olon Tassuista -  http://hyvanolontassut.com/kontakti.html - on laatinut meidän Villapöksyille raakaruokintasuunnitelmat, huomioiden kummankin yksilölliset tarpeet. Voin suositella Riikkaa muillekin, jos on tarvetta ruokintasuunnitteluun taikka muuten vaan tarvitset neuvoja raakaruokintaan. En tässä nyt tämän enempää paneudu itse raakaruokintaan, jätän sen osaavimmille! Laitankin tähän lopuksi muutaman linkin minua hyödyttäneille sivuille, jos sinulla lukijani on kiinnostusta tutustua raakaruokintaan!


Entä kuinka syödään sitten meillä? Pyrin koostamaan Villapöksyjeni ruan monipuolisesti käyttäen kotimaisia eri lihoja ja lihaluita - pääasiassa meillä syödään sikaa, broileria, kalkkunaa ja poroa. Lihojen ja lihaluiden lisäksi ruokavalio koostuu porsaan sisäelimistä sekä broilerin kivipiirasta, kanamunasta, kalasta silloin tällöin (Kalaa olisi hyvä syödä viikottain, mutta se vain ei oikein meillä tee kauppaansa, siksi annan sitä vain silloin tällöin.),  kasviksista, marjoista (Puolukat hapokkaina marjoina hyviä hiivakoiralle!), kuureittain hapankaalista (Hyvää hiivakoiralle!), tattaripuurosta ja ajoittain pellavansiemenrouheesta. Päivän ruoka-annoksesta vajaa 2/5 osaa on lihaa, noin 2/5 osaa on lihaluuta ja noin 1/5 osa kasvista taikka puuroa. Lisäravinteina annan Villapöksyille Multidog monivitamiinin sekä öljylisää - käytössä on ollut sekä Omega Aid Forte öljylisä että Mirra Coat öljylisä, Biobak maitohappobakteereita (probiootti) sekä Inupekt forte ravintolisää (prebiootti). Meillä Hugo on raakaillut nyt jo pian kolme vuotta ja Helmikin vajaan vuoden. Ruoka maittaa hyvin kummallekin ja vatsat toimivat hyvin. Toivon, että Muruseni saavat näin parhasta mahdollista ravintoa - ainakin tiedän mitä he syövät!

Villapöksyjen ruoka-annokset valmistuvat!


Tässä erään päivän ateria valmistumassa.
Tarjolla sianlihaa, kasvissosetta, puolukoita, hapankaalia,
turvotettua pellavarouhetta ja liotettua maitohappobakteeria.

Lisäravinteina; Mirra Coat öljylisää, Multidog monivitamiinia,
Biobak maitohappobakteereita ja Inupekt forte prebioottia.

Villapöksyjen annokset!

Helmin ruoka-annos -
hän syö mitä vain ja kuinka paljon vain,
ruokaa ei tarvitse sekoitella - kaikki kelpaa! 

Hugon ruoka-annos -
Pikku-Herra on hiukan vaativampi ja ruoka tarvitseekin huolella sekoittaa,
jotta myös kasvikset ja tärkeät vitamiinit päätyvät masuun saakka!

Hyvää kannattaa odottaa! 







Helmillä ei kauaa mene lautasen tyhjennykseen - edes kuvaaja ei pysynyt vauhdissa mukana! Neito on kuitenkin hyvin kiltti ja odottelee kuuliaisesti, josko Hugolta jäisi jotakin syömättä ja hän saisi herkutella Hugon ruan loppuja. 


"Miten ihmeessä Hugo sulla on aina enmmän ruokaa kuin mulla!" -
tuumii Helmi!

"Jätä vähän mullekin!"

Hitaasti, mutta varmasti tyhjenee Hugonkin lautanen -
eikä juurikaan Helmille herkkuja jää!


Näin siis syödään meillä! Raa'asti ja toivoni mukaan ravinteikkaasti - maistuvasti ainakin!



- Riika ja Muruset -






maanantai 15. syyskuuta 2014

Harlekiinien sukutapaaminen

Heinäkuuta aloiteltiin ihan sukujuhlan merkeissä, sillä 3.7.2014 meillä oli ilo tavata pikkuisen Hugo-Herramme sukulaisia. Olen tutustunut Hugon siskon Honeyn omistajaan Viliinaan myös Facebookin kautta, harlekiiniemme kasvattaja Leila Almgren ikäänkuin "johdatti" meidät yhteen! Olemmme Viliinan kanssa paljonkin höpisseet ihanista Villoistamme ja muustakin maailman menosta tuolla "somen" ihmeellisessä maailmassa. Nyt päätimme kuitenkin järjestää ihka oikean tapaamisen, jotta saisivat sisarukset ja sukulaiset tavata! Viliinalla on omistuksessaan siis Hugon sisko Honey, sekä Honeyn poika Nahku ja Hugon ja Honeyn "Iso-Pappa" Jazzi, aivan hurjan valloittavia ja suloisia Villoja kaikki tyynni! Tapaamisen sovimme kauniiseen maalaismiljööseen Tuorlan Majatalon ympäristöön. Sääkin helli meitä tapaamisemme ajan, aurinko paistoi ihanasti siniseltä taivaalta - kesää siis parhaimmillaan!

Koko Poppoo yhdessä! Hiukan oli haastavaa, mutta saimmepas Porukan yhteen kuvaan! 

Helmi ja Hugo sekä Nahku, Jazzi-Pappa ja Honey

Viliinan suloinen Poppoo, Nahku, Jazzi ja Honey!



Honey-Sisko poseeraa! Kyllä on suloinen, vikkelä ja vekkuli Pikku-Villa,
 ja paljon on Neidossa samoja piirteitä kuin veljessään Hugossa!





Honey-siskon poika Nahku!




Viimeisenä vaan ei vähäisempänä, ihana, suloinen ja valloittava Pappa-Puudeli Jazzi! Kunnoitettavassa 12 vuoden iässä Jazzi-Pappa oli yhä virkeä ja mennä tepasteli Porukan itseoikeutettuna Johtohahmona. Hiukan on Papalla kuulossa ja näössä jo heikkenemistä, mutta Pappa vain porskuttaa menemään ja vie sydämen - aivan tosissaan!




Omat rakkaat Muruseni, Helmi ja Hugo! 





Lopuksi otettiin toki vielä "Sisaruskuva" suloisista sisaruksista Honeysta ja Hugosta!





Meillä oli oikein mukava tapaaminen! Meillä "Puudeli-Mameilla" juttua riitti, oli niin mukavaa vertailla näitä "karva-lapsiamme". Sisarukset Honey ja Hugo sekä koko Puudeli-Poppoo tulivat vallan hienosti juttuun, kuin olisivat muistaneet toisensa taikka tunteneet vuosien takaa. Toivon mukaan voimme uusia tapaamisen taas jossakin sopivassa kohdassa!



- Riika ja Muruset -








perjantai 12. syyskuuta 2014

Villa-vieraita Valkeakoskelta

Kesäkuisena perjantaipäivänä 27.6.2014 saimme odotettuja vieraita Valkeakoskelta, ystäväni Minna tuli vierailulle meille tyttärensä Jeminan sekä ihanien Villojensa Helmin, Wilman , Lillan sekä Alisan kera. Puudeliystävien kanssa tietenkin juttua riittää aina, niin tälläkin kertaa! Kahvittelimmme kera herkullisen marjapiiraan ja höpisimme niitä näitä, enimmäkseen tietenkin näiden rakkaiden Villapöksyjemme tekemisistä ja kuulumisista. Kahvittelun jälkeen suuntasimme metsään nautiskelemaan Villojen vauhdista ja vapaudesta! Villapöksyjen villittelyä katsellessa omakin sielu ja mieli lepää ja rentoutuu!

Alkuun tietenkin juostiin "Villarallia" erilaisilla kokoonpanoilla!


Hugo & Helmi

Keppihippaa Helmin johdolla,
seuraajina musta Lilla sekä valkoiset Helmi ja Wilma!

Tuumaustauko Helmin, Lillan ja Helmin kesken!



Sydänten murskaaja, pikkuinen Alisa, oli meillä ensi vierailulla tällä kertaa. Alisa on hyvin pieni toyvillakoira - säkäkorkeudeltaan vain noin 20 cm ja painoa Neidille on kertynyt hurjat 1,5 kiloa! Toki Alisa on nuorikin, näissä kuvissa noin puolivuotias, mutta tuskinpa hän kovin hurjasti enää kokoaan kasvattaa. Pienestä koostaan huolimatta Alisa on reipas pieni villa, vauhtia riitti ja keppiäkin järsittiin oikein olan takaa ja suurella antaumuksella! 







Tässä keppiä kuljetellaan ja järsitään yhdessä "isosisko" Lillan kanssa! Lillakin on toyvillakoira, kooltaan n. 27 cm ja n. 4,5 kg. Näissä kuvissa hyvin hahmottuu Alisan pikkuinen olemus!






Wilma, maailman suloisin, kaunein ja herttaisin toyvilla! Wilma on pikkuisen Alisan Äiti ja heistä kyllä löytääkin yhdennäköisyyttä. Wilmakaan ei suuren suuri ole, n. 26 cm korkeudeltaan ja painoltaan n. 3 kiloinen Kaunotar!





Kaikilla villoilla sujui leikit ja juoksut vallan mainiosti! 
Tässä Helmi ja Wilma supisevat "Tyttöjen juttuja"!





Tässä toinen Helmi, valkoinen Kaunotar, nautiskelee kesäauringosta ja metsän rauhasta!





Suloinen Lilla poseeraa!




Metsässä hujahti mukavasti parituntinen ihan vain ollen ja nauttien! Vikkelillä Villapöksyillä riitti vauhtia, ja porukassa on tietenkin hauskaa hurvitella ja huvitella! Ihanaa oli huomata, kuinka hienosti tämä kuusikko tuli toimeen keskenään, vaikka ovat nähneet oikeassa elämässä vain kerran ennemmin - jonkinlainen muistijälki oli aivan selvästi tallella! 

Lopuksi piti tietenkin laittaa suloinen Villapöksyjengimme yhteen kuvaan - 
hienosti onnistui sekin!




Toivottavasti pian jälleen tapaamme!

- Riika ja Muruset -